Tonttupolun avajaispäivää edeltävänä yönä oli kova tuuli. Pelko oli tontuilla kova, että tuuli vie koko polun mennessään. Aamulla herätessään päätontut helpotuksekseen kuitenkin huomasivat, että polku oli vielä paikallaan.
Iloisin mielin he jäivät odottelemaan iltapäivää ja avajaisia, vatsan pohjassa kutitteli joulun odotus ja ehkä ripaus jännitystä. Jännitys laantui, kun purevasta pakkasesta huolimatta, mukava joukko ilmaantui tonttukylän laitamille. Reippaan yhteislaulun jälkeen lähdettiin tonttupolkuun tutustumaan, päätonttujen häärätessä mukana.