Havupuut alkavat tuottaa suurempia määriä käpyjä noin 50 vuoden ikäisinä. Etenkin kuusen siemenet ovat metsän ekosysteemille oleellisen tärkeitä.
Kun käpyjä ja siemeniä on paljon, metsät raikaavat käpylintujen kilkatuksesta, tikkojen pärryytyksestä ja vihervarpusten vinkunasta. Ja karisevia siemeniä popsivat metsämyyrät, joita syövät pöllöt.
Vastaavia ravintoketjuja on kymmeniä. Juuri nyt käpyjen siemenet aukeavat ja siemeniä karisee hangelle tuulen leviteltäväksi – ja siemensyöjien syötäväksi.
Yleensä käpyjä on paljon joka toinen vuosi tai hieman harvemmin. Käpysadon vuorovuotisuus aiheutuu siitä, että siemeniä syövät toukat lisääntyvät käpysadon myötä.
Kun puu pitää välivuoden, siemensyöjät kuolevat nälkään, joten seuraavana vuonna kannattaa taas panostaa siementen tuottamiseen. Fiksua.
Välivuonna puolestaan energian voi laittaa kasvamiseen, jotta latva pääsee paremmin valoon ja suureneva viherhiukkasmäärä kerää entistä enemmän auringonenergiaa talteen.
Alueellista vaihtelua on, mutta kahtena edellisenä vuonna käpysato on kuitenkin ollut melko tai erittäin suuri. Vaan missä ovat käpylinnut? Käpytikkoja on taajamien ruokintapaikoilla läskinsyönnissä, mutta ei juuri metsässä. Missä vika?
””Käpylintujen ei kannata edes vaeltaa Suomeen.”
Vastauksia on kaksi. Ensinnäkin Suomen metsien ikärakenne on nuorentunut niin paljon, että yli 50-vuotiaiden puiden määrä on romahtanut.
Kun 150-vuotias iso kuusi tuottaa tuhansia käpyjä, 50-vuotias saa aikaiseksi satoja tai ehkä vain kymmeniä. Käpyjä on valtakunnallisesti tarkastellen väistämättä vähemmän kuin koskaan ennen. Käpylintujen ei kannata edes vaeltaa Suomeen.
Toisena syynä on se, että käpyjen siemenet on jo syöty. Katsokaapa lähemmin oksasta roikkuvaa käpyä. Melkein jokaisen pinnalla on purua. Se kertoo, että siemenet on syönyt kävyssä elävä toukka. Näitä syöjiä on lukuisia lajeja, kuten käpykärpänen, käpykääriäinen ja käpykoisa. Lopputulos on kuitenkin sama: siemeniä ei enää ole.
Kolmas ikävämpi syy saattaa piillä peräkkäisten käpyvuosien taustalla. Puut näet panostavat siementen tuottoon myös silloin, kun niillä on vaikeaa.
Jos kuolema uhkaa, kannattaa viime töikseen irrottaa loputkin resurssit jälkeläisten jättämiseen. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi edellisten kesien kuivuusjaksojen aiheuttamassa stressitilassa tai silloin, kun kaarnakuoriaiset aiheuttavat aiempaa enemmän vaurioita.
Näin lienee todella nyt käynyt, koska koko maan metsien hiilinielut heikkenevät ja puiden kasvu tyrehtyy. Tilanne on vakava, vihdoin tunnustettiinkin, mutta johtopäätökset puuttuvat.
Koska kuivuusjaksojen ja kaarnakuoriaisten lisääntymisen syy on sama, ilmaston kuumeneminen, pitäisi johtopäätöstenkin olla selviä.
Yksipuolinen kuusen istuttaminen ja lehtipuiden poisto taimikonhoidossa pitäisi kiireesti kieltää. Samoin pitäisi nopeasti parantaa veden pidättymistä metsissä, eli aloittaa laaja metsäojien tukkiminen. Erirakenteiset ja kostepohjaiset sekametsät ovat tulevaisuutta.
Kirjoittaja on yrittäjä ja luonnonsuojelija.