Rauhoitu, keskity, varmista, herkisty ja PAM

Ammunta vaatii harrastuksena täyden huomion. Merikarvialla naiset innostuivat lastensa esimerkistä. Tunnin humahdettua huomaat, miten hyvää tekee keskittyminen.

Marjo Keski-Heikkilä
Rauhoitu, keskity, varmista, herkisty ja PAM

Pirjo Tähkänen keskittyy ja Heini Valtanen tarkistaa ampuma-asennon.

Marjo Keski-Heikkilä

Miksi tyytyä vain kuljettamaan lapsia harrastuksissa, kun voi itsekin tarttua tilaisuuteen. Naisten ampumakerhoa vetävä Heini Valtanen innostui poikansa mukana tarttumaan aseeseen kolme vuotta sitten. Nyt hän ohjaa jo muita.

Samoin lapsensa vanavedessä ampumaradalle jahkaantui Niko Ahosen äiti Mari Halmet. Peräkkäiset tunnit torstaisin saivat molemmat virittäytymään innolla uuden lajin pariin.

–Kyllä kaverini Ulvilassa nyt ihmettelee, Niko hihkui komeaa ammuntasarjaansa esitellen.

Marjo Keski-Heikkilä
Naisten ammuntakerhon aloitti ensimmäisellä kokoontumiskerralla neljä naista. Vielä ehtii mukaan.

Naisten ammuntakerhon aloitti ensimmäisellä kokoontumiskerralla neljä naista. Vielä ehtii mukaan.

Kokemukset paljastavat, että heti ensikertalaisena jää lajin koukkuun. Totaalinen keskittyminen tekee hyvää ikään katsomatta.

–Lapsenlapseni on tanssiharjoituksissa samaan aikaan, Pirjo Tähkänen puolestaan kertoi naisten ammuntakerhon ensikertalaisena.

Haastavinta ampumisessa on Valtasen mielestä juuri itse ampuminen. Neuvomisen hän on huomannut olevan paljon helpompaa.

–Mun taitoni loppuvat heti, kun noustaan seisaaltaan ampumaan, Valtanen toteaa.

Naisten oman kerhon perustaminen syntyi silti ihan seisaaltaan.

–Kerho keksittiin ihan yllättäen, ja sitten huomasinkin jo olevani vetämässä sitä, Valtanen toteaa.

Marjo Keski-Heikkilä
Keskittyminen ja varmistelujen jälkeen vasta sormi liipaisimelle. Pam! Kiikaroimalla näet, mitä 10 metrin päässä olevassa taulussa on tuloksena.

Keskittyminen ja varmistelujen jälkeen vasta sormi liipaisimelle. Pam! Kiikaroimalla näet, mitä 10 metrin päässä olevassa taulussa on tuloksena.

Ensimmäisellä kerralla vain neljä naista rohkaistui mukaan, mutta kerhoon pääsee vielä mukaan. Myös toimittaja katsoi parhaaksi lyöttäytyä mukaan uuden harrastuksen syövereihin. Aika humahti ihan liian nopeasti. Kun tuntiin ei muuta ajatellut, saattoi huomata miten paljon keskittyminen voi tehdä tilaa uusille ajatuksille ja luovuudelle. Tunnin jälkeen alkoi kuin uusi päivä.

–Selkä suoraksi, kyynärpää pöydälle ja jalat hieman levälleen, Valtanen opasti naisia hakemaan oikeaa tukiasentoa ilmakiväärille.

Aseeseen ei suinkaan tartuta ilman teoriaa. Sitä ennen on kaikilla oltava yhteneväiset pelisäännöt. Aseen käsittely on tarkkaa turvallisuuden varmistamiseksi.

Marjo Keski-Heikkilä
Tähtäystaulut kehiin.

Tähtäystaulut kehiin.

Elämässä menee liian monella liian lujaa, joten hidas, tunnollinen ja herkkyyttäkin vaativa tekeminen maistuu. Ensimmäinen veto liipaisimella hämmentää: lähtikö luoti ollenkaan? Oliko se minun vai naapuriradan pamaus. Varmistimen veto on kuitenkin tehty harkiten, joten liipaisin saa olla herkillä.

Tavoite on tykittää samaa kohtaa tähtäyskuvassa.

Lajissa on niin paljon hienosäädön mahdollisuuksia, joten ihan heti kehittyminen ei tyssää.

–Jo alle 10-vuotiaana voi siirtyä kerhotoiminnasta pystyampujaksi, Merikarvian Ampumaurheilijoita 14 vuotta luotsannut Raimo Syväluoma toteaa.

Jo kahden vuoden kerhokokemuksen jälkeen rohkeimmat nuoret haluavat kilparadoille. Merikarvialla ammunnan suosio on vaihdellut viime vuosikymmeninä, mutta nyt on jälleen puhti päällä.

–Kerhotoimintamme on piristynyt huomattavasti. Ohjaajakurssin käyneet Heini Valtanen, Janne Saine ja Jussi Aaltonen opastavat mielellään uusia harrastajia, Syväluoma kertoo.

Pienessä kunnassa, jossa harrastusmahdollisuudet ovat hyvät, lajien suosio vaihtelee.

–Niin se menee, että minne vanhemmat milloinkin haluavat lapsiaan viedä.

Vetoa on tosin toisinkin päin, kun lapset innostavat vanhempansakin mukaan.

Liikkuvia kohteita aiemmin ampuneelle Teija Jylhänkoskelle tuesta ampuminen oli uusi valloitettava sarka. Kympit osoittautuivat hankaliksi.

–Ehti jo pitkään olla mielessä ammunnan aloittaminen, mutta kolme pientä lasta on pidätellyt, Jylhänkoski toteaa.

Lintujen metsästyskin hänellä on jäänyt vähiin. Hirvimetsälle hän ei ole ehtinyt lainkaan.

–Hirvimetsällä olen ollut ajomiehenä, mutta ampumaan olen päässyt vain sorsia ja kyyhkysiä.

–Voi tuota raasua, mietin silloin kun ammuin ensimmäisen sorsan alas, mutta hyvää se sorsapaisti on.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: