Maa kohoaa Merikarvialla - Uutiset - Merikarvia-lehti

Merikarvialta löytyy muinaishautoja – korkeimmat kohdat olivat aikoinaan saaria

Brändö noin vuonna 1000.

23.9.2017 6:36

Maankohoamisen syynä on noin kolme kilometriä paksu mannerjäätikkö, joka painoi maankuorta alaspäin. Painaman on määritelty olleen suurimmillaan noin 800 – 1 000 metriä syvä. Kun jää oheni ja vihdoin suli, maan kuori alkoi palata entiseen muotoonsa. Tämä alkoi noin 10 000 vuotta sitten. Viimeinen jääkausi ja mannerjäätikkö kattoi koko Pohjois-Euroopan, rajoittuen Etelä-Saksan alueelle. Maa on nyt kohonnut runsaat 500 metriä ja kohoaa edelleen. Aluksi kohoamisnopeus oli suurta, myöhemmin se on hidastunut.

Nykyisen Brändön saaren kaksi korkeinta kallion huippua alkoivat näkyä silloisen merenpinnan yläpuolella noin 500 vuotta ajanlaskumme alusta. Kallion kärjet olivat värjäytyneet sen aikaisten merenkulkijoiden alusten pohjatervasta, jos nyt tervaa käyttivät. Nykyäänkin vedestä löytyvät ja uudet nousevat kivet ovat nykyisten veneiden pohjavärin mukaisia.

Brändö noin vuonna 1300.

Vakinaista asutusta ei vielä rannikollamme ollut. Merikarvialta löytyy muinaishautoja, muun muassa Tuorilan tien läheisyydessä. Niiden rakentamisaikoja ei ole tietääkseni hautakohtaisesti tarkemmin määritelty. Näitä on Suomen alueella rakennettu jo ennen ajanlaskunaikoja ja sitten myös pitkälle sen jälkeen. Rannikolla kulkijat olivat ohikulkijoita.

Silloiset meren aallot huuhtelivat näitä alueita noin 2000 vuotta ennen ajanlaskua. Alueella olevat korkeammat paikat olivat saarina, ja joki laski suoraan nykyisen Kauppatien suuntaisesti saarien lomista myöhemmin muodostuneeseen Krookan lahteen. Virtaava vesi toi mukanaan myös hiekkaa, jota vieläkin löytyy Krookan lahden rannoilta. Ourasta ei ollut juuri mitään näkyvissä.

Viikinkiaikana noin 800 – 1050 Brändön huiput olivat jo selvästi nousseet ja pensoittuneet. Ensi alkoivat heinäkasvit juurtua, sitten tulivat pensaat ja myöhemmin puut. Korkeimmat kohdat olivat kallioita. Suomen alueella väkiluku oli siihen aikaan noin 40 000 – 100 000 asukasta. Ouran ensimmäiset kalliohuiput tulivat näkyviin. Niitä oli kuitenkin alle kymmenen. Merimetsoilla ei ollut vielä tilaa pesiä.

Tultaessa Merikarvian syntyaikoihin 1300-luvun alkuun, Brändö oli edelleen kahden saaren muodostelma. Merikarvian edustan nykyinen saaristo oli vielä suurelta osin meriveden peitossa.

1600-luvulla Brändön erilliset huiput yhtyivät ja muodostivat yhtenäisen saaren. Maankohoaminen kasvatti saaren pinta-alaa. Saaressa oli silloin jo metsää. Laiduntamista saatettiin jo harrastaa. Krookan korkeimmilta alueilta, jotka olivat nousseet ja muodostaneet ryhmän saaria, saattoi nähdä Brändön yli Pooskerista pohjoiseen koko horisontin. Nykyinen muu saaristo meren puolella oli hyvin matalaa ja odotti vielä nousua pintaan. Halluskerin kärjessä oli jo kalliosaari muodostunut. Truutikareista alkoi olla ensimmäisiä merkkejä.

Tämän ajan merikartoissa on jo merkintä Brändö-hamn, Brändö-holmen. Nimelle Brändö esitän kaksi vaihtoehtoa. Aikaisemmin salama oli polttanut saaren ja sen puusto oli palanut. Toinen vaihtoehto olisi se, että varhaiset asukkaat olivat aloittaneet tarpeellisen kulottamisen, mutta se oli karannut ja polttanut koko saaren. Sitten vielä kartantekijät olivat kaikki ruotsinkielisiä ja myös osa asukkaista.

”Vuonna 1657 Simo Erkinpojalla (Knuussi) näkyy jatkuvasti olleen kaunaa kirkkoherran kanssa. Hän valitti kirkkoherran lampaiden tärvelleen hänen Brändön kaskea, kylvettyä 2 kappaa.” (Merikarvian historia, sivu 126.) Näinä aikoina Merikarvialla oli noin parinkymmenen talon asukkaat, arvioltani vähän yli 100 henkilöä.

Maankohoamisesta enemmän kiinnostuneille netistä löytyy uutta tuoretta tietoa hakusanalla ”maankohoaminen”.

Jukka-Pekka Kulosaari

jpkulo@live.com

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos