Aivovamma ei näy päälle - Uutiset - Merikarvia-lehti

Aivovamma ei näy päälle

Tässä se tapahtui. Mari Hietasalo muistelee kolaria, joka muutti hänen elämänsä.

30.3.2017 10:43

Eletään toukokuun loppua vuonna 1995. Seitsemänvuotias Mari Hietasalo laskettelee fillarillaan Krookasta kohti Satamatien risteystä. Silloin se tapahtuu; tyttö ja hakerekka törmäävät toisiinsa. Lehtijutun mukaan rekka onnistui väistämään osittain törmäyksen. Lapsi ei jäänyt renkaiden murjomaksi, mutta sai pahoja vammoja päähänsä. Hänellä ei ollut pyöräilykypärää päässään.

– Sairaalassa minulle tehtiin kalloleikkaus ja siellä toipuminen vei pari viikkoa, Hietasalo muistelee.

Toipumisen jälkeen hänen elämänsä jatkui melko normaalina, kontrollikäyntejä lukuunottamatta.

– Ala- ja ylä-asteella pärjäsin, mutta kärsin koko ajan päänsäryistä, toisinaan invalidisoivasta väsymyksestä ja oppimisvaikeuksista.

Aikuisena hänen oireensa pahenivat ja alkoivat hallita omaa elämää.

– Monen lääkäri- ja neurologikäynnin jälkeen sain vinkin mennä Helsinkiin Mehiläiseen. Lähetin ennakkoon paljon papereita, joita oli vuosien aikana kerääntynyt mukaan lukien pään magneettikuvat. Kun menin vastaanotolle, oli diagnoosi selvä: keskivaikea tai vaikea aivovamman jälkitila ja niskanretkahdusvamman jälkitila, jotka ovat seurausta onnettomuudesta. Esimerkiksi pään magneettikuvissa oli selvät löydökset tästä.

Tämän jälkeen hän on saanut kuntoutusta, ja vaikeisiin päänsärkyihin on kokeiltu monia eri lääkkeitä Tampereen kipupoliklinikalla.

– Olen myös muuttanut ruokavaliota ja käyn paljon lenkillä. Lenkkeily helpottaa ja vähentää särkyjä.

Kaikesta kuntoutuksesta huolimatta hän kärsii kroonisesta migreenistä minimissään 15 päivänä kuukaudessa.

– Väsymys on aika hallitsevaa ja ajoittaista pakottaen usein päiväunille. Sitten ovat kognitiiviset vaikeudet, jotka vaikuttavat esimerkiksi oppimiseen. Pienempiä vikoja on esimerkiksi äkkipikaisuus ja ärsyyntyminen. Joku saattaa kadehtia sitä, etten käy töissä, mutta en yksinkertaisesti pysty menemään töihin kaikkien näiden syiden takia ainakaan tällä hetkellä.

Hän haluaisi opiskella lastentarhanopettajaksi.

– Olen useamman kerran ollut erilaisissa työkokeiluissa kuntouttavan tahon lähettämänä. Vaikka kuinka olen yrittänyt suoriutua työnteosta, niin kovat säryt ja väsymys ovat pakottaneet lopettamaan. Se on itselleni suuri pettymys.

Hänellä on kaksi lasta.

– Kotona en pärjäisi yksin. Mies on suurena apuna lasten hoidossa, ruoanlaitossa ja kodin askareissa. En esimerkiksi aina jaksa keskittyä lasten läksyihin tai en kestä kovaa meteliä enkä yleistä ”sählinkiä”.

Oman tarinan kertominen ei ollut hänelle helppoa.

– Halusin peloistani huolimatta kertoa tästä, että ihmiset ymmärtäisivät, että ikinä ei voi tietää toisen vammoista ja kivuista ongelmista ulkonäön perusteella eikä itseään tarvitse hävetä ”vioista” huolimatta. Huoliteltu ulkonäköni on harhaanjohtava ja saattaa kiinnittää kylällä huomiota. Pidän kovasti laittautumisesta ja meikkaamisesta. Se on minulle vastapainoa näille kaikille säryille ja muille oireilleni.

Aivovamma on traumaattinen aivovaurio, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta.

Aivovamman yleisimpiä oireita ovat väsymys, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn heikentyminen, toiminnan suunnittelun vaikeus, toimintojen hitaus ja muistivaikeudet.

Aivovamma johtaa usein masennukseen.

Aivovamman saa vuosittain 15 000–20 000 ihmistä, ja kuolinsyytilastoissa se on pääsyynä 1 000 kuolemaan vuosittain.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainokset